Kiintoaine-nesteuutto

Erotusmenetelmä, joka perustuu aineiden erilaisiin liukoisuuksiin. Kiinteän aineen uuttamista nesteellä käytetään esim. luonnonaineiden eristyksessä. 

Uuttoliuotin valitaan siten, että se uuttaa selektiivisesti vain halutun yhdisteen. Usein uutto tehdään jatkuvatoimisella uuttolaitteistolla.

Työn tarkoituksena oli tutustua kiintoaine-neste -uuttoon suorittamalla pähkinöiden uutto etanolilla.

Työ

Kasasin uuttolaiteen vetokaappiin

Kuorin ja murskasin pähkinät pieniksi rakeiksi.

Punnitsin 10 gramma murskattuja pähkinöitä ja punnitun pähkinämurskeen laitoin laitteen keskiosan uuttohylsyyn.

Punnitsin uuttolaitteeseen liitettäväpyörökolvin.Pyörökolvin paino =168.880g

Lisäsin kolviin etanolia määrän, joka on puolitoistakertainen uuttolaitteen keskiosan tilavuuteen verrattuna. Eli 1.5 x 150 = 225 ml.

Huolehdin jäähdytysveden virtauksesta ja aloitin uuttamisen.

Uutin noin 3 tuntia ja säädin etanolin kiehumisen sillain, että keskiosa tyhjeni noin 8 kertaa tunnissa eli tyhjentyminen tapahtui noin 24 kertaa.

Kun uutto on päättyi, tislasin liuottimen pois ja haihdutin lopuksi uutteen vesihauteella.

Kuivasin kolvia yön yli eli noin 16 tuntia lämpökaapissa 105 C:n lämpötilassa.

Kolvin jäähdyttyä eksikaattorissa 45 minuuttia ja punnitsin kolvin tarkasti ja laskin tulokset.

Uutteen määrän laskeminen:
         a  X=   m * 100a= pähkinäuutteen paino, gm= pähkinöiden paino, gX= pähkinäuute, %
        3,3342X=     10,0     *100X= 33,34 %

Eli saimme pähkinöistä noin 33 prosenttia uutetta

Biodieselin valmistus

Valmistus

Ennen biodieselin valmistusta tulee selvittää transesteröintimenetelmällä paljonko katalyyttiä tarvitaan prosessiin. Katalyytin tarvittava määrä selvitetää titrausmenetelmällä. Kyseisellä menetelmällä nähdään paljonko katalyyttiä tarvitaan neutralisoimaan vapaat tyydyttämättömät rasvahapot. Vapaiden rasvahappojen määrä on tärkeää selvittää, koska raaka-aineessa olevat vapaat rasvahapat reagoivat emäskatalyytin kanssa. Näin muodostuu vettä ja rasvahappojen alkalisuoloja eli saippuaa. Tämä kuluttaa käytettävää katalyyttiä, jonka seurauksena reaktion saanto voi pienentyä.

Titraus

Ensiksi valmistin 100millilitraa 0,1 massaprosenttista natriumhydroksidiliuosta (NaOH).

Seuraavaksi täytin 50millilitran byretin valmistamallani NaOH-liuoksella.

Tämän jälkeen pipetoin 10millilitraa metanolia ja yhden millilitran käytettävää öljyä 50millilitran erlenmeyerpulloon, jonka jälkeen sekoitin kaiken hyvin keskenään magneettisekoittajaa apuna käyttäen.

Sitten lisäsin metanolin ja öljyn seokseen 3 tippaa fenoliftaleiinia

Sen jälkeen titrasin liuoksen 0,1 massaprosenttisella NaOH-liuoksella, koko ajan sekoittaen.

Jatkoin titrausta niin kauan kunnes liuos muuttui vaaleanpunaiseksi ja väri pysyi vähintään 15 sekunnin ajan. 

Lopuksi katsoin byretistä NaOH-kulutuksen millilitroina. Kulutus oli 3,1 millilitraa joka kertoi minulle taulukosta katsottuna, että tarvitsisin 6,6grammaa katalyyttiä litraan öljyä. Mutta koska öljymääräni biodieselin valmistuksessa oli vain 100millilitraa jouduin jakamaan 6,6grammaa kymmenellä.  Tästä seurasi tulos jonka mukaan 100millilitraan öljyä tarvitsin 0,66grammaa NaOH:iä

Biodiesel

Aluksi punnitsin NaOH-katalyyttiä laskemani tuloksen mukaan 0,66grammaa. Kyseisessä vaiheessa tulee toimia nopeasti sillä natriumhydroksidi sitoo itseensä ilmasta kosteutta ja liika vesi estä prosessin etenemisen loppuun asti.

Kun NaOH oli punnittu pipetoin tiiviiseen astiaan 20millilitraa metanolia. 

Sekoitin metanolin ja NaOH:in keskenään magneettisekoittajaa apuna käyttäen. Sekoitus pitää tehdä suljetussa astiassa, jotta alkoholin vaihtuminen olisi mahdollisen vähäistä.

NaOH:in liuetessa metanoliin mittasin 100millilitraa öljyä dekantterilasiin ja lämmitin sen lämpölevyllä 55asteiseksi. Tämä pitää tehdä, koska lämmitys alentaa öljyn viskositeettiä, jolloin katalyyttialkoholiseos sekoittuu siihen paremmin ja vaihtoesteröintireaktio nopeutuu.

Seuraavaksi kaadoin öljyn erotussuppiloon ja lisäsin sinne myös katalyyttialkoholiseoksen. 

Suljin erotussuppilon korkin ja ravistelin suppiloa noin 15minuutin ajan. Kyseinen aika on esteröinti aika, jolloin varsinainen vaihtoesteröityminen tapahtuu. 

Sekoituksen jälkeen annoin erotussuppilossa olevien nesteiden rauhoittua, jolloin faasit lähtivät erottumaan. 

Glyseroli raskaampana aineena painuu erotussuppilon pohjalle ja biodiesel jää pinnalla. Erottumisen tapahduttua poistin glyserolin erotussuppilon alakautta dekantterilasiin ja hävitin sen. 

Pesu

Erotussuppiloon jäänyt biodiesel saattaa sisältää vielä katalyyttijäämiä ja saippuaa. Tämän takia pesin biodieselin lämpimällä vedellä.

Veden suihkutuksen jälkeen ravistelin suppiloa muutaman minuutin ajan.

Ravisteltua aikani annoin faasien jälleen erottua aikansa. 

Pesuvesi on raskaampaa kuin biodiesel, joten se laskeutuu erotussuppilon pohjalle. Pesuveden poistin taas erotussuppilon alakautta. 

Pesun toistin useamman kerran, niin kauan kunnes pesuveden pH-arvo oli noin 7. 

Olut

Yleistä

Olut on humalista, maltaista ja vedestä käyttämällä valmistettu alkoholipitoinen mallasjuoma.

Oluet jaotellaan kahteen päätyyppiin käytetyn hiivan ominaisuuksien mukaan. Kansainvälisesti että Suomessa useimmat oluet ovat pohjahiiva- eli lageroluita. Perinteiset englantilaiset oluet ovat sen sijaan pintahiiva tyyppisiä eli ale- oluita.

Pohjahiivojen käymislämpötila on 8-15 astetta.
Hiiva laskeutuu käymisen lopussa astian pohjalle. Hiiva otetaan sieltä talteen ja hyödynnetään seuraavaan käymiseen. Pohjahiivaoluille on tyypillistä pitkä varastointiaika kylmässä.

Pintahiivaoluiden käymi lämpötila on 20-25 astetta.
Niillä käyminen kestää vain 3-4 vuorokautta. Käymisen lopussa hiiva nousee nesteen pinnalle, mistä se kuoritaan talteen uudelleen käyttöä varten.

Valmistus

Oluen valmistukseen käytetään puhtaita luonnontuotteita. Oluen raaka-aineet valitaan valmistettavan oluttyypin mukaan.

Humala

Mausteena oluessa käytetään humalaa. Humalat antavat oluelle tyypillisen katkeruuden. Humala sisältää myös hartseja, tanniineja ja eteerisiä öljyjä, joilla on tärkeä merkitys oluen valmistuksessa.

Katkeroaineista tärkeimmät ovat hartsit. Keitossa hartsit muuttuvat vesiliukoiseksi ja ne antavat 90% oluen katkeropitoisuudesta.

Humalatanniinit sen sijaan ovat merkittäviä oluen säilyvyyden kannalta ja eteeriset- eli humalaöljyt antavat oluelle aromin.

Oluessa käytetään myös lisänä tiettyjä humalalajikkeita miellyttävän aromin vuoksi.

Hiiva

Oluet jaotellaan käytetyn hiivan ominaisuuksien perusteella kahteen päätyyppiin: pohjahiiva- ja pintahiivaoluihin.

Vesi

Veden kovuudella ja sen sisältämillä mineraaliaineilla on vaikutusta oluen makuun.

Ohramallas

Pääraaka-aineena oluen valmistuksessa käytetään ohramallasta. Päätavoitteena ohran mallastuksessa on tuottaa jyvään oluen valmistusprosessissa tarvittavia entsyymejä. Entsyymit hajottavat jyvän ainesosia veteen helposti liukenevaan ja hiivan ravinnoksi sopivaan muotoon.

Ohran mallastuksessa on kuusi vaihetta: lajittelu, liotus, idätys, kuivaus, itujen poisto ja paahto.

Myös muita tärkkelys- tai sokeripitoisia raaka-aineita voidaan käyttää maltaan ohella oluen valmistuksessa. Tälläisiä ovat esimerkiksi maissi, riisi, vehnä, ohratärkkelys, ja erilaiset sokerisiirapit.

Oluen valmistuksen vaiheet

Vierteen valmistuksen vaiheet

- Mäskäys
- Vierteen erotus
- Keitto ja humalointi
- Selkeytys
- Jäähdytys

Vierteestä valmistetaan edelleen olutta seuraavien vaiheiden avulla 

- Ilmastus ja hiivaus
- Pääkäyminen
- Jälki- eli varastokäyminen
- Suodatus
- Astiointi

Mäskäys

Tarkoituksena on saada rouheessa olevat liukenevat aineet liukenemaan ja antaa entsyymeille suotuisat olosuhteet liukenemattomoen suurimolekyylisten yhdisteiden, varsinkin tärkkelyksen ja proteiinien, hydroloimiseksi liukoiseen muotoon.

Mallasrouhe sekoitetaan noin 50 asteiseen veteen.

Seoksen lämpötilaa nostetaan 1-2 astetta minuutissa. Lämpötila pidetään jonkin aikaa vakiona noin 65 asteetta tärkkelyksen hajoamista varten.

Mäskistä erotettua mallassokeria sisältävää nestettä kutsutaan vierteeksi. Ennen kuin vierre erotetaan mäskin lämpötila nostetaan noin 80 asteeseen, jotta maltaan entsyymit tuhoutuisivat.


Vierteen erotus 

Vierre erotetaan jäljelle jääneistä mallastähteistä siivilöintiammeessa.
Lopuksi mäskikakku huuhdotaan noin 78 asteisella vedellä, jotta kaikki liukoiset ainesosat saadaan vierteeseen.

Vierteen keitto ja humalointi

Keiton aikana siihen lisätään humalat, joiden katkeroaineet liukenevat ja muuttuvat lämmön vaikutuksesta katkeralta maistuvaan muotoon.

Vierrettä keitetään noin 1,5 tuntia.

Humala määrä vaihtelee humalan ja valmistettavan oluen laadun mukaan.

Vierteen keiton tarkoituksia:

- Vierre steriloituu
- Vierre saa värinsä
- Osa proteiineista saostuu ja vierre kirkastuu
- Humalan kiehuessa vierre humaloituu, saa katkerahkon maun ja humala-aromin
-Veden haihtuessa vierre väkevöityy
- Vielä jäljellä olevat entsyymitähteet tuhoutuvat.

Vierteen selkeytys

Keiton jälkeen liukenemattomat humalan komponentit ja saostuneet maltaan ainesosat erotetaan selkeytysastiassa, johon vierre pumpataan suurella nopeudella tangentiaalisesti.

Sakka erottuu keoksi keskelle tankkia.

Vierteen jäähdytys

Selkeytyksen jälkeen vierre jäähdytetään noin 10-15 asteiseksi hiivaus- ja käymislämpötilaan.

Ilmastus ja hiivaus

Jäähdytetty vierre pumpataan käymiskellariin. Matkalla sinne se ilmastetaan (hiiva tarvitsee happea lisääntyäkseen) ja siihen lisätään hiiva. Hiivaa lisätään noin 0,4-0,6 litraa paksuna puurona sataa vierrelitraa kohti.

Pääkäyminen

Käyminen tapahtuu hiivan avulla. Käyminen on kaksi vaiheinen, ensimmäisessä, pääkäymisvaiheessa hiiva aluksi lisääntyy ja lopuksi hapen loppuessa se hajottaa sokeria alkoholiksi ja hiilidioksidiksi.

Pääkäymisvaihe kestää vierteen vahvuudesta ja käymislämpötilasta riippuen noin 5-10 vuorokautta.

Tavallisen oluen käymisaika on 7-8 vuorokautta. Käymisen loppuessa hiiva on laskeutunut pohjaan ja se on kasvanut noin nelinkertaiseksi.

Samaa hiivaa voidaan käyttää 4-6 kertaa, jonka jälkeen se heitetään pois tai kuivataan ja käytetään karjan rehuna.

Käymisammeita täytyy jäähdyttää, koska käymisessä syntyy lämpöä. Lämpötila pidetään käymisen aikan 10-12 asteessa.

Jälki- eli varastokäyminen

Varastokäyminen tapahtuu noin 10 asteessa noin 2-4 viikon ajan. Jälkikäyminen tapahtuu suljetussa terästankissa 0,5 baarin ylipaineessa, jolloin olut samalla ¨kyllästyy¨ hiilidioksidilla.

Suodatus 

Käymisen jälkeen olut jäähdytetään alle nolla-asteiseksi, jolloin hiiva laskeutuu tankin pohjalle.
Sakka sekä hiivajäännökset suodatetaan pois piimaasuodattimella ja levysuodattimella.

Suodatettu olut johdetaan painetankkeihin, joista matka jatkuu pullotukseen.

Keitto ja sellumassan seulonta

Keitto työ:

Tarkistimme, että kaikki venttiilit olivat kiinni, paitsi mustalipeän poistoventtiili

Säädimme tehot ja lämpötilat ohjeistuksen mukaan.

Laitoimme hakkeen keittimessä olevaan hakekoriin. 

Laitoimme keittonesteet keittimeen: mustalipeä, NaOH, Na2S. 

Suljimme keittimen kannen.

Avasimme keittimen jälkeiset venttiilit, niin että keittoneste pääsi pumpulle. 

Avasimme tulovesiventtiilin ja pumpun tiivistevesiventtiilit. 

Käynnistimme pumpun ja lämmönvaihtimen ja avasimme puoliksi keittimen yläkierron venttiilin.

Otimme ylös lämpötilan ja paineen 10 minuutin välein. 

Seurasimme, että paine ei päässyt nousemaan liikaa. 

Syötimme tiedot tietokoneelle, valmiille pohjalle, joka laski H-tekijän. 

Kun H-tekijä oli 150-200 päässä tavoitteesta pysäytimme pumpun ja lämmönvaihtimen. 

Otimme lämpötilan ja paineen ylös edelleen 5 minuutin välein. 

Kaasaus suoritettiin opettajan valvonnassa. Kaasaus tapahtui vähitellen vetokaappiin.

Kun paine oli laskenut ilmanpaineeseen, poistettiin mustalipeä jäähdytyksen kautta kaukaloon. 

Avasimme keittimen kannen vasta kun paine oli sama kuin ilmanpaine. 

Avasimme keittimen kannen ja siirsimme lastukorin saaviin, jossa oli lämmintä vettä.

Pesimme keittimen.

Mustalipeä siirrettiin sille astiian. 

Pesimme lopuksi massan. 

Sellumassan seulonta:

Hajoittelimme hyväksytyn massan pystyhajoittajassa. 

Hyväksytty massa laimennettiin 20 litraksi. 

Otimme hyvin sekoitetusta säiliöstä massaa 0,5 litraa, josta arkkimuotissa tehtiin massakakku. 

Kakku kuivattiin vohveliraudassa kuivaksi ja punnittiin. Laskun avulla saimme koko priimamassan saannon 60,8 g. (Tässä laskussa oli käynyt joku virhe)

Juhatus ja arkkien valmistus

Laskimme, että tarvitsemme SR-lukuun massaa 127 ml.

Laitoimme sekoitetun massalietteen hollanteriin ja jauhoimme sitä niin kauan, että sen jauhatusaste oli lähellä 30 SR . 

Jauhatusasteen määrityksessä otimme hollanterissa kiertävästä lietteestä alussa lasketun määrän 127 ml, laimensimme litraksi ja kaadoimme SR-laitteeseen ohjeen mukaan. 

Käytimme massaa SR-laitteessa kahteen kertaan.

Otimme seuraavan SR määrityksen jo 5 minuutin päästä ensimmäisestä. 

Toisessa määrityksessä SR-luku oli 32, teimme varmistuaksemme 3 peräkkäistä määritystä ja SR-luku pysyi samana. 

Lopuksi massasta tehtiin 3 massakakkua sakeuden laskemiseksi. 

Saimme sakeudeksi 1,58 % = 15,8g/l 

Valmistimme 30 arkkia varten 15 litraa massaa, 4,75 l jauhettua massaa ja 

10,25 l vettä = 0,5 l per. arkki. 

Teimme arkkeja 15 kummallekkin, kuivasimme arkin.

Arkien mittaukset ja tulokset löytyvät blogi tekstistäni "Mittauksia"

Tuulilasinpesunesteen valmistus

Teimme koulussa tuulilasinpesunestettä 500ml (0,5 L). 

Tarvittavat välineet ja aineet:

Denaturoitu etanoli Zetesol TP 300 Ionivaihdettu vesiPropyleeniglykoli 

Moottorikäyttöinen sekoitin ja lapaYläkuppivaakaDekantterilasejaKryoskopialaite

Raaka-aine määrät:

Denaturoitu etanoli 5 m-%, 25 ml

Zetesol 0,8 m-%, 4 ml

Ionivaihdettuvesi 20 m-%, 100 ml

Propyleeniglykoli 6m-%, 30 ml

Etanoli 68 m-%, 341 ml

Työ:

Punnitsin raaka-aineet omiin dekantterilaseihin. 

Ensimmäisen osan etanolia punnitsin isompaan dekantterilasiin, johon sekoitan raaka-aineet moottorisekoitinta käyttäen. 

Sekoitin Zetesol TP 300 1. osaan etanolia. 

Lisäsin ionivaihdetun veden ja propyleeniglykolin. 

Lopuksi lisäsin lopun osan etanolia.

Tein valmiista tuotteesta laimennokset ionivaihdetulla vedellä. 

Mittasin laimennusten sekä tiivisteen pakkasenkestävyyden kryoskopialaitteella.

Tulokset:

Lasinpesuneste 1 + vesi 8 = -3 c

Lasinpesuneste 1 + vesi 6 = -6 c

Lasinpesuneste 1 + vesi 4 = -11 c

Lasinpesuneste 1 + vesi 2 = -16 c

Lasinpesuneste 1 + vesi 1 = -26 c

Pommikalorimetri

Pommikalorimetri on aineiden lämpöarvon määritykseen käytettävä laite, jossa poltettava aine palaa vakiotilavuudessa ja luovuttaa palaessaan tietyn määrän energiaa lämpönä ympärillä olevaan aineeseen, yleensä veteen. Veden lämpötilan muutoksesta laite laskee aineen lämpöarvon.

Työ


Ihan ekaksi sain opettajalta näytetabletin ja punnitsin sen.
0,98grammaa.

Asetin näytteen näytekuppiin ja näytekupin asetin pommin elektrodirenkaaseen.

Leikkasin 10 cm palan sytytys lankaa ja kiinnitin sen molemmista päistä elektrodeihin.

Pommin pohjalle laitoin 1ml ionivaihdettua vettä. 

Tämän jälkeen asetin pommin kansiosan kiinni. 

Ruuvasin kiristysrenkaan ja kaasun ulospäästöruuvin myös kiinni.

Kiinnitin kaasuletkun pommissa olevaan kaasunsyöttöventtiiliin ja säädin 5atm paineen pommiin. 

Suljin kaasuhanan ja päästin paineen pois pommista avaamalla ulospäästöruuvi.

Tämän jälkeen täytin pommin uudestaan 30atm paineeseen ja irrotin kaasuletkun pommista.

Lisäsin kalorimetrin sankoon 2kg vettä.

Sangon nostin kalorimetriin. 


Nostin pommin pihdeillä myös sankoon ja kiinnitin pommin kanteen sytytysjohtimet.


Suljin kalorimetrin kannen ja yhdistin myös sekoitussauvan moottoriin hihnalla. 

Sekoittimen annoin pyöriä rauhassa viiden minuutin ajan, jonka jälkeen luin näytöltä lähtölämpötilan.

Lämpötilaa seurasin vielä seuraavatkin viisi minuuttia, mutta tarkastin lämpötilan minuutin välein.

Kun kymmenen minuuttia sekoituksen aloittamisesti oli kulunut ja lämpötiloja olin ottanut ylös niin painoin pommin räjäytysnappia. 

Aluksi luin ja kirjasin lämpötilat 45, 60, 75, 90 ja 105 sekunnin kuluttua räjähdyksestä. Tämän jälkeen jatkoin tulosten seuraamista ja kirjaamista minuutin välein, kunnes lämpötilan nousu oli tasaantunut ja sain kahdella peräkkäisellä kerralla saman lämpötilan. 


Näyttee massa = 0,98g
Veden massa = 2000g
Alkulämpötila = 22,295 c

1 min = 22,295 
2 min = 22,294
3 min = 22,294 
4 min = 22,293
5 min = 22,292  

45 s = 22,899 
60 s = 23,175 
75 s = 23,423 
90 s = 23,575
105 s = 23,693
2 min = 23,794
3 min = 23,981
4 min = 24,063
5 min = 24,093
6 min = 24,107
7 min = 24,109
8 min = 24,109
9 min = 24,108

Lämpötilan muutos = 1,813

Hg = näytteen kokonaislämpö, cal/g
W = kalorimetrin astiavakio, cal/C
m = näytteen massa, g
t = todellinen lämpötilan nousu, C

1,813 x 2461,6cal/C / 0,98g
4462,8808 / 0,98g
4553,96cal/g 

Vesileima-arkistopaperi

Mittasimme Hannan kanssa vesileima-arkistopaperista karheutta, ilmanläpäisevyyttä, paksuutta, tiheyttä, neliömassaa, vaaleutta, opasiteettia, repäisylujuutta, vetolujuutta, murtotyötä, venymää ja puhkaisulujuutta.

Karheus

Paperin sileyteen vaikuttaa täyteaineet, päällysteiden määrää ja kiillotus eli kalente-rointi.

300
400
320
270

Keskiarvo: 322,5

330
320
280
260

Keskiarvo 297,5

Ilmanläpäsy

Ilmanläpäisevyys mittaa paperin läpi virrannutta ilmamäärää.

55
48
48
45
45

Keskiarvo 48,2

Paksuus

Paperin paksuus riippuu massasta ja sen koostumuksesta, mutta lopullinen paksuus säädetään kalanteroinnissa. 

103
102
106
105
106

Keskiarvo 104,4 

Neliömassa

Neliömassa kertoo paperiin käytetyn kuiva-aineen sekä kosteuden määrän.

Punnitsimme paperin painon 5,1g ja mittasimme mitalla pituudet, jotka kertomalla saimme pinta-alan 618,6cm2. 

w= 10000 m/A,   10000*5,1/618,6  = 82,4g/m2

Tiheys

Paperin tiheys muodostuu käytetyistä raaka-aineista ja paperin huokoisuudesta.

X= 1000 w/t,  1000* 82,4g/m2 /104mikromilliä = 792,3 kg/m3

Vaaleus

Paperin vaaleus on kuitukoostumuksen, päällysteen ja muiden valmistuksessa käytettyjen raaka-aineiden summa. 

90,26

Opasiteetti

Opasiteettiarvo kertoo kuinka läpinäkymätöntä paperi on. Opasiteettiin vaikuttavat eniten paperin kuitukoostumus, paksuus sekä täyteaineiden määrä ja laatu.

91,10

Repäsy

Repäisylujuus tarkoittaa paperin repäisyyn tarvittavaa voimaa.

Leikkasimme paperista 50*62 mm kokoisia palasia. Mittasimme lujuuden sekä kone että poikkisuunnassa, molemmista viisi 631 mN ja poikkisuunnassa 632 mN. Repäisyindeksi oli molemmissa suunnissa 7,7 mNm2/g.

Vetolujuus

Vetolujuus kertoo paperin kuormituksen, jonka se kestää murtumatta molemmista päistä eri suuntiin vedettäessä.

Konesuunnassa keskiarvo 5,861 kN/m ja poikkisuunnassa 4,243 kN/m 
Vetoindeksi konesuunnassa 71,1 Nm/g ja poikkisuunnassa 51,5 Nm/g
Murtotyö konesuunnassa 80,59 J/m2 ja poikkisuunnassa 106,1 J/m2
Murtotyöindeksi oli konesuunnassa 980 J/kg ja poikkisuunnassa 1290 J/kg
Paperin venymä konesuunnassa 2,02 % ja poikkisuunnassa 3,32 %.

Puhkasu

Puhkaisulujuus tarkoittaa suurinta hydraulista painetta, minkä paperi kestää rikkoutumatta.

Keskiarvo 277 kPa
Puhkaisuindeksi 3,4 kPam2/g